Herrasväen pikkuleivät ovat kahvipöydän pikkuleipätarjottavista sieltä perinteisimmästä päästä, joihin meinaa jäädä myös helposti koukkuun. Kun ottaa yhden, tekee mieli ottaa myös toinen. Perinteisten herrasväen pikkuleipien sijaan, tein niistä oman version sydämen muotoisina ja viikunahillotäytteisinä. Muottina käytin piparkakkumuottia, ja pikkuleivistä tulikin hieman suurempia kuin perinteisistä herrasväen pikkuleivistä, mutta väliäkös sillä. Rakastan viikunahilloa, joten halusin kokeilla sitä myös pikkuleipien täytteeseen ja mikäs siinä, täyte kuin täyte, pikkuleivät maistuivat hyviltä. Taikinan ohje on toukokuun Pirkka- lehdestä, paitsi että, lisäsin taikinaan myös yhden kananmunan, jottei taikina murentuisi niin helposti.
n. 25 kpl valmiita pikkuleipiä
Ainekset:
200 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl vanilliinisokeria
Pikkuleipien väliin:
viikunahilloa
Sekoita sokeri ja rasva. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi taikinaan. Lisää myös kananmuna. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna levätä jääkaapissa noin puoli tuntia.
Kauli taikina jauhotetulla pöydällä ohueksi levyksi. Paina sydämen muotoisella piparkakkumuotilla taikinasta pikkuleipiä. Paista 175- asteisessa uunissa noin
10 minuuttia. Jäähdytä pikkuleivät hyvin ennen täyttämistä. Levitä puolille pikkuleivistä viikunahilloa ja paina toiset pikkuleivät niiden päälle. Siivilöi halutessasi pikkuleipien päälle tomusokeria ennen tarjoamista.
Juhannusta vietettiin tänäkin vuonna mökkitunnelmissa ja aaton alkuillan pääohjelmanumerona olikin loimulohen valmistaminen. Onneksi vielä perjantaina säätkin suosivat sadevaroituksista huolimatta, joten lohen loimutus onnistui hyvin. Aikaa loimulohen valmistamiseen saa varata enemmän kuin lohen savustamiseen mutta kärsivällisyys kyllä palkitaan mitä parhaimmalla tavalla. Leppoisaa ja rentoa mökkipuuhaa, eikä haittaa vaikka aikaa kuluu, koska juhannuksenahan (tai yleensä mökkeillessä) kelloa ei juuri vilkuilla.
Ainekset:
lohifilee (700g)
n. 1 dl vettä
muutama teelusikallinen suolaa
Kiinnitä lohifilee puutapeilla lautaan paksumpi ja leveämpi osa alaspäin. Aseta lohi sopivalle etäisyydelle tulesta vaihtaen laudan paikkaa ja korkeutta tarpeen mukaan. Valmista suolaliemi: Kaada kippoon vettä 1 dl ja sen verran suolaa, kun siihen liukenee (n. muutama teelusikallinen). Valele lohta suolaliemellä ennen paistoa ja paistamisen aikana useamman kerran. Kypsennä lohta n. 1-2 tuntia riippuen lohen koosta ja liekin kuumuudesta.
Grillaussesongin ollessa kuumimmillaan, on välillä testailtava myös uusia grillausvinkkejä, joita tuntuu pursuavan näin kesäisin vähän joka puolelta. Ylihyvät pekoni-herkkusienet ovat varma valinta moniin kesän kekkereihin ja juhannusgrillailujen ykkösherkku mutta sama resepti graavilohella toimii myös yllättävän hyvin. Graavilohella höystetyt herkkusienet ovat kevyempi vaihtoehto pekonille ja erityisesti kalasta pitäville aivan mainio grillattava. Kyseiset herkkusienet toimivat hyvin myös alkupalana muita pidempää kypsennystä vaativia grilliherkkuja odotellessa. Tilli tuo kokonaisuuteen mukavaa raikkautta ja kivaa lisävivahdetta. Lohi-herkkusienien kylkeen valmistin tomaatti-perunapaistosta, joka on perinteisen hyvä ja helppo grillilisuke ruoalle kuin ruoalle. Maustoin paistosta hieman basilikalla, koska kyseinen yrtti antaa tällä hetkellä runsaasti satoa ja se sopii tomaatin kanssa niin täydellisesti. Ruokajuomana nautimme sitruunalla maustettua jäävettä.
Lohi-herkkusienet:
graavilohta
herkkusieniä
sinihomejuustoa
mustapippuria
tuoretta tilliä
Puhdista sienet ja irrota sienien kannat. Laita pala sinihomejuustoa sienien sisälle ja pyöräytä ympärille graavilohta. Tökkää vedessä hetken aikaa liotetut hammastikut sienien läpi, jotta lohi pysyy paremmin sienien ympärillä. Mausta ripauksella mustapippuria. Lohi-herkkusienet voi paistaa suoraan ritilällä tai laitaa ne foliovuokaan, jossa ne kypsyy myös hyvin. Koristele valmiit lohi-herkkusienet tuoreella tillillä.
Tomaatti-perunapaistos:
tomaatteja
perunoita
sipulia
valkosipulia
basilikaa
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
Pese ja kuori perunat. Leikkaa perunat ohuiksi viipaleiksi. Huuhtele tomaatit ja viipaloi ne. Kuori sipuli ja leikkaa se renkaiksi. Kuori valkosipulit ja hienonna ne. Hienonna basilika. Sekoita ainekset keskenään foliovuoassa ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Kaada sekaan loraus oliiviöljyä. Aseta vuoka grilliritilälle ja grillaa kunnes perunat ovat pehmenneet.
Grilliruoan kylkeen sopii erityisen kivasti raikas sitruunalla maustettu jäävesi, jonka sekaan karahviin laitoin myös sitruunamelissaa ja herneenversoja antamaan hieman lisämakua.
Rieskarullat ovat kivaa pientä naposteltavaa illanistujaisiin ja juhliin mutta myös silloin kun mieli tekee jotain pikkusuolaista. Olen tehnyt aikaisemmin samaisia rullia tortillalevyistä mutta nyt perinteistä Lapin rieskaa etsiessäni törmäsin kaupassa uusiin valmiiksi maustettuihin Lapin rilla- pizzapohjiin, joten valmistinkin rieskarullat niistä. Ainakin pakkauksen mukaan tuo rilla- pizzapohja on valmistettu Lapin rieskan- reseptillä mutta maustettu valmiiksi tomaatilla, paprikalla, sipulilla ja yrteillä, joten kyseiset rillat soveltuivat salamia ja paprikaa sisältäviin rieskarulliin erityisen hyvin.
Ainekset:
maustettuja Lapin rilla- pizzapohjia
ruohosipuli- tuorejuustoa
salamia
paprikaa
salaattia
Koristeluun:
herneenversoja
Huuhtele salaatti ja kuivaa se hyvin. Huuhtele paprika ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Aseta pala tuorekelmua leikkuulaudalle ja rieskalevy sen päälle. Levitä rieskalevylle ohut kerros tuorejuustoa. Asettele salaattia, salamileikkeitä ja paprikasuikaleita rieskalevyn päälle. Kääri rullalle ja anna tekeytyä jääkaapissa tuorekelmuun käärittynä muutaman tunnin.
Poista tuorekelmu rullan ympäriltä ja leikkaa käärö noin 2-3 cm levyisiksi rulliksi. Asettele tarjoiluvadille ja koristele herneenversoilla.
Kakkutikkarit eli cake popsit ovat hauska ja hieman erilainen vaihtoehto perinteiselle täytekakulle. Tikkarit ovat siinä mielessä helppoja, että niihin tarvitsee paistaa vain kakkupohja, murentaa se kulhoon ja sekoittaa joukkoon tuorejuustoa. Kakkutikkareiden massa on siis helppo valmistaa. Tikkareiden kuorrutus ja koristelu on hieman työläämpi osuus, mutta sekin menee aika kivasti liukuhihnatyönä jos hommissa on kaksi henkilöä. Tikkarit ovat myös siitä käteviä, että lässähtäneen tai muuten kohoamattoman kakkupohjan voi myöskin hyödyntää näihin herkkuihin. Jos sillä hetkellä ei viitsi tikkareita alkaa väsäämään, voi pohjan pakastaa ja tehdä niitä myöhemmin. Kakkutikkariohjeen otin Ulla Svenskin Liv-blogista pienin muunnoksin.
Kakkutikkareita 24 kpl
Ainekset:
2 ½ dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
150 g voita
2 kananmunaa
Kakkupohjan paiston jälkeen:
200 g vaniljan makuista tuorejuustoa
Kuorrutus:
valkosuklaata
Koristelu:
nonparelleja
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne muna-sokerivaahtoon. Lisää sulatettu voi ja sekoita hyvin. Aseta leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja kaada kakkutaikina vuokaan. Paista uunin alatasolla 175-asteessa noin 25-30 minuuttia.
Jäähdytä pohja ja murenna se kulhoon. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Pyörittele taikinasta palloja (n. 30 g) ja asettele ne leivinpaperin päälle. Laita pallot noin puoleksi tunniksi pakastimeen, jotta ne kovettuvat, se helpottaa kuorruttamista.
Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä hieman. Laita kakkupallo varrastikun päähän ja dippaa pallot yksitellen suklaassa. Voit dipata varrastikun pään suklaassa ennen palloon kiinnittämistä, näin pallo pysyy tikussa paremmin. Koristele pallo nonparelleilla. Töki valmiit kakkutikkarit esimerkiksi styroksiin, jossa ne pysyvät pystyssä. Laita tikkarit jääkaappiin jähmettymään.
Tarjoile tikkarit styroksialustalta tai laita ne pystyyn johonkin lasikippoon.
Vinkki: Voit ostaa myös valmiin kakkupohjan ja murentaa sen. Nopeuttaa kakkutikkareiden valmistamista!
Varhaiskaali on monelle kotikokille yksi alkukesän odotetuimmista herkuista ja nyt kun tätä ravinteikasta vihannesta on tarjolla, täytyy siitä myös valmistaa herkkuja toisensa jälkeen. Yksinkertaisimmillaan kaali on kuullotettuna öljyssä paitinpannulla, jolloin sekaan voi heitellä haluamiaan kasviksia mielin määrin. Hanna Gullichsenin blogista bongattu varhaiskaalisalaatin ohje on ihanan raikas ja koska kaali rouskuu niin mukavasti raakana, on se salaattiin mielestäni aivan mainio lisä. Kermaviilin korvasin turkkilaisella jogurtilla sen kuuluessa melkeinpä jääkaappimme vakiovarusteisiin ja kananmunia laitoin kahden sijasta kolme. Kananmuna antoi salaattiin ruokaisuutta ja varhaiskaali-kananmuna yhdistelmä toimi aivan mielettömän hyvin. Luulenkin, että tästä saattaa tulla meidän keittiön tämän kesän suosikkilisuke niin kalalle kuin kanallekin. Varhaiskaalisalaatin rinnalle paistoin ahvenfileitä, joista tuli niistäkin todella herkullisia.
Ainekset:
n. 1,5 dl turkkilaista jogurttia
puolikas ruukku tilliä hienonnettuna
1 rkl Dijon-sinappia
loraus sitruunamehua
3 keitettyä kananmunaa
suolaa
mustapippuria
Keitä kananmunat ja jäähdytä ne. Kuori munat ja hienonna ne haarukalla. Poista kaalista uloimmat lehdet ja huuhtele se. Leikkaa kaali suikaleiksi. Sekoita turkkilainen jogurtti, hienonnettu tilli, sinappi, sitruunamehu ja kananmunat. Sekoita kastike hyvin ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita kastike kaalin joukkoon. Lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria.
Ahvenfileet:
ahvenfileitä
kevätsipulia
sitruunaa
Leivitykseen:
ohrajauhoja
korppujauhoja
mustapippuria
suolaa
Huuhtele ahvenfileet ja kuivaa ne talouspaperilla. Sekoita korppujauhoja ohrajauhon sekaan ja mausta seos mustapippurilla ja suolalla. Leivitä ahvenfileet jauhoseoksessa. Paista ahvenfileet voissa ja ripottele pintaan vielä suolaa ja mustapippuria. Purista fileiden päälle hieman sitruunamehua. Tarjoa ahvenfileet kevätsipulin ja varhaiskaalisalaatin kanssa.
Kauan ja hartaudella odotettu kesä on vihdoin saapunut, joka tarkoittaa myös sitä, että pienoinen terassi- ja takapihapuutarha on herännyt jälleen talvihorroksesta eloon. Istutuspuuhat aloitin toukokuun viimeisellä viikolla, mutta vasta nyt sain aikaiseksi räpsiä muutamia kuvia tämän kesän viljelyksistä (tai ainakin viljelysten yrityksistä). Valkoiseen puulaatikkoon laitoin tuttuun tapaan basilikaa, timjamia, viinisuolaheinää ja uutena tulokkaana rosmariinia, jota kasvattelen nyt tänä kesänä ensimmäistä kertaa ja kerralla muutaman taimen voimin.
Puutarhalla tuli tehtyä myös muutamia heräteostoksia, koska uusia lajikkeitahan on aina mukavaa kokeilla ja seurailla niiden kasvua pitkin kesää. Toivotaan kovasti, että satoa saadaan, ainakin puutarhurin mukaan amppelitomaatin,
amppelikurkun ja napostelupaprikan pitäisi olla lajikkeina hyvinkin
satoisia mutta katsotaan nyt mitä tulee. Chilinkasvatuksesta viime
kesänä innostuneena, päätimme hieman laajentaa chilivalikoimaamme ja nyt
yhden ruukun sijasta chiliä kasvaa neljässä ämpärissä. Viime kesänä
hyvinkin satoisaksi todettu Bhut Jolokia jatkaa eloaan vielä
talvehdittuaankin ja satoa näyttäisi tänäkin kesänä tulevan. Bhut
Jolokian lisäksi ostin taimen miedompaa keskitulista Loco- chililajiketta ja
äidiltäni saadut kaksi chilintainta porskuttavat nekin jo kovaa vauhtia.
Innolla siis odotan millainen chilikesä tästä kehkeytyy!
Viljelylaatikkoon laitoin viime kesän tapaan sipuleita sekä puna- että keltasipulia. Sipuleita iskin takapihalle myös yhden kukkapenkin reunaan, koska viime kesänä viljelylaatikon sipulit hupenivat parempiin suihin liiankin nopeasti, joten niitä kasvettelisi mielellään enemmänkin jos tilaa vain olisi. Tai olisihan sitä tietysti jos rakentelisi toisenkin viljelylaatikon mutta mennään nyt ainakin tämä kesä näillä. Viljelylaatikkoon kylvin myös salaattia kahtena eri lajikkeena sekä rucolaa ja pinaattia. Siemenet ovat lähteneet itämään hyvin ja näyttää siltä, että oman sadon salaattia ei tarvitse enää kovin kauaa odotella. Ainakin viime kesänä salaatti oli erittäin satoisaa ja omilla salaateilla mentiinkin pitkälle loppukesään, joten toivottavasti näin tulee olemaan myös tänä keäsänä. Pinaatti ja rucola ovat siemenistä kylvettyinä uusia tuttavuuksia, joten odotukset ovat korkealla!
Puutarhalta ostin myös pari lehtikaalin tainta, jotka istutin ruohosipulin viereen. Lehtikaali on aivan liian aliarvostettu hyötykasvi ja sitä voisi viljellä enemmänkin, niin hyvänmakuisia ja monikäyttöisiä sen lehdet ovat. Sopii toivoa, ettei kaalitoukat iske ja tee tuhojaan!
